Tuulen tavoittelua

TUULEN TAVOITTELUA VAI HENGEN JOHDATUSTA

Paul Alexander TSSF

Toinen painos. [Suomennokseen on saatu Pyhän Henrikin säätiön tukea. Julkaisija Sinapinsiemen 2010.]

Onko arkipäivän hengellisyys vain tuulen tavoittelua vai onko kysymyksessä Pyhän Hengen seuraaminen? Mitä oikein tarkoitan tällä?

The Concise Oxford Dictionary määrittelee termin “a wild goose chase” (villihanhen tavoittelu) “hupsuksi ja toivottomaksi yritykseksi tavoittaa jotakin saavuttamatonta”.

Tunne tuulen tavoittelusta ei ole epätavallinen kokemus niille, jotka tietoisesti pyrkivät harjoittamaan hengellisyyttä arkielämässään.

Pyhän Hengen seuraaminen ei kuitenkaan ole hyödytöntä etsintää, tuulen tavoittelua.

Kelttiläisessä perinteessä ”villihanhi” kuvaa Pyhää Henkeä.

Jos on nähnyt tuon arvoituksellisen olennon; kerran, ei koskaan unohda sitä; jos on kerran kuullut sen, muistaa sen aina; Se on läsnä yhtenä hetkenä ja poissa toisena; Kesytön, autioihin paikkoihin ja vapauteen kiintynyt; Romanttinen hahmo, joka elää villinä; Melkein mahdotonta seurata, mutta jos on kerran yrittänyt sitä tavoittaa, on melkein mahdotonta luovuttaa. Tavoittelemmeko saavuttamatonta vai seuraammeko Pyhää Henkeä, joka johtaa meidät kotiin?

Ei kukaan, joka on aloittanut päivittäisen hengellisyyden harjoittamisen, voi olla vakuuttumatta siitä, että hän on etsimässä todellista kotiaan; taivasten valtakuntaa; kallisarvoista helmeä; peltoon piilotettua aarretta; elämän sinapinsiementä.

On kuitenkin vaikeaa etsiä taivasten valtakuntaa joutumatta välillä eksyksiin ja uppoamatta maallisten asioiden suohon.

Kuinka voimme sitoutua lujasti hengellisyyteen arkisessa elämässämme?

Olen Anglikaanisen kirkon Pyhän Fransiskuksen yhteisön kolmannen sääntökunnan jäsen. Olen iloinen voidessani kertoa, kuinka me kolmannen sääntökunnan jäsenet pyrimme toteuttamaan hengellistä kutsumustamme päivittäin.

Tertiaarit

On varmasti tarpeen, että selitän ensin, mitä merkitsee olla tertiaari, Pyhän Fransiskuksen kolmannen sääntökunnan jäsen.

Pyhän Fransiskuksen yhteisössä on kolme sääntökuntaa:

Ensimmäisen sääntökunnan veljet ja sisaret elävät yhteisöissä fransiskaanisen säännön ja antamiensa lupausten mukaisesti. He ilmaisevat omistautumisensa Kristukselle palvelemalla muita.

Toisen sääntökunnan sisaret antavat hekin uskollisuuden lupauksensa ja elävät yhteisöissä rukoukseen keskittyen.

Kolmannen sääntökunnan veljet ja sisaret sitoutuvat myös koko elämäkseen Kristuksen palvelukseen. He elävät todeksi evankeliumin sanomaa omissa kodeissaan ja ammateissaan, joihin he uskovat Jumalan kutsuneen heidät.

Kolmannen sääntökunnan jäseniä yhdistää heidän rukouksensa ja Kristukseen keskittyvä mietiskelynsä. Kristus on heidän voimanlähteensä ja arkisen elämänsä innoittaja.

Tämä on fransiskaanisen hengellisyyden ydin. Se on ilmaistu ensimmäisen ja toisen sääntökunnan köyhyyden, puhtauden ja kuuliaisuuden kolmessa lupauksessa. Se on ilmaistu myös kolmannen sääntökunnan kolmiosaisessa lupauksessa elää arjessa päivittäin tässä samassa hengessä.

Kolmea sääntökuntaa voisi ajatella Pyhän Fransiskuksen yhteisön kolmena lapsena.

Vanhin heistä on luopunut kaikesta maallisesta hyvästä, vallasta, ylellisyydestä ja yhteiskunnallisesta asemasta tullakseen Jumalan valtakunnan vaeltavaksi sanansaattajaksi Pyhän Fransiskuksen tapaan.

Keskimmäinen lapsi on kulkenut samaa maallisen köyhyyden polkua, mutta pysyttelee yhdessä paikassa omistaen elämänsä maailman puolesta rukoilemiselle kuten Pyhä Klaara.

Nuorin lapsista, huomattuaan olevansa peruuttamattomasti sidoksissa maallisiin asioihin, on sitoutunut elämään köyhyyden ja rukouksen hengessä maailmassa, maailman hyväksi toimien. Näin tekivät lordi Orlando, Sir Thomas More ja monet muut.

Ennen kuin kerron, kuinka pyrimme elämään hengellisyyttä todeksi päivittäisessä elämässämme, määrittelen yhteisömme yleiset tavoitteet ja sen, mitä meille merkitsee Pyhän Fransiskuksen esimerkin seuraaminen kirkossa ja maailmassa.

Tavoitteet

Tavoitteenamme on Pyhän Fransiskuksen tavoin tehdä Herramme tunnetuksi ja rakastetuksi kaikkialla; levittää veljeyden ja sisaruuden henkeä koko luomakunnassa; sekä elää yksinkertaisuudessa ja ilossa.

Tämä kutsumus edellyttää erityistä kuuliaisuutta, jotta voimme muokata elämäämme ja asenteitamme.

Meidät on kutsuttu Frasiskuksen tavoin ottamaan tämä kutsumus todesta ja elämään se todeksi kirkossa ja maailmassa.

Jumalan sana kutsuu meitä lakkaamatta avautumaan Hänen Henkensä vaikutukselle meissä niin, että Hänen Valtakuntansa voisi tulla todelliseksi niille, joiden keskellä elämme.

Tämä on fransiskaanisuuden ydin.

Avoimuus

Uudistamme joka vuosi lupauksemme ja eräs meille esitetyistä kysymyksistä kuuluu seuraavasti: ”Lupaatko olla avoin Pyhälle Hengelle?”

Avoimena oleminen ja Pyhän Hengen työn salliminen itsessämme edellyttää suurta muutosta ajatusmaailmassamme.

Tämä muutos tarkoittaa sitä, että hengellisyytemme tulee myös arkipäivän todellisuudeksi.

Mitä se tarkoittaa?

Voimme käyttää aikaa päivittäiseen Raamatun lukemiseen;

Voimme käyttää aikaa päivittäiseen rukoukseen;

Voimme käyttää aikaa päivittäiseen ripittäytymiseen;

Kuitenkin ennen kuin sallimme Pyhän Hengen ottaa ohjat käsiinsä ja toimia kauttamme, me itse asiassa estämme arkipäivän hengellisyyttämme muuttumasta eläväksi todellisuudeksi.

Tämä todellisuus tarkoittaa olemuksemme radikaalia muutosta. Se voi olla työlästä ja tuskallista hengellisessä merkityksessä. Näin kuitenkin Jumalan Pyhä Henki saa mahdollisuuden virrata lävitsemme ja täyttää meidät armolla niin, että voimme toimia Hänen nimessään.

Elämän vaihtelevissa tilanteissa ja päivittäisissä päätöksissä alamme silloin huomata pysyvän muutoksen toteutuvan.

Pyhän Fransiskuksen kohdalla tämä Evankeliumin uusi elämä tuli todeksi, kun hän päätti syleillä spitaalista miestä.

Samalla tavalla Pyhä Henki kutsuu kaikkia Fransiskuksen seuraajia antamaan rakkauden tähden itsensä tarvitseville, hyljeksityille ja luotaantyöntäville lähimmäisille.

Pyhän Hengen kutsu on konkreettinen kutsumus, joka voi ilmetä monin eri tavoin ja monissa puvuissa.

Kehotus kuolla itsellemme, jotta voisimme elää toisia varten, vaikuttaa aina vaikealta kutsulta, eikä se koske vain yhtä ainoaa tilannetta, vaikka niin toivoisi.

Se ei ole ainoa kutsu – jospa se olisi.

Tämä on kutsu, joka näyttää toistuvan eri tavoin ja eri aikoina aina yhtä haastavana.

Se saapuu hiljaa; siitä ei silti voi erehtyä, mutta se on helppo ohittaa, jos luotamme vain omiin voimiimme.

Itse asiassa uskallan sanoa, että tätä kutsua on mahdotonta kohdata, ellemme rukoile jatkuvasti Jumalan armoa, jotta voisimme täyttää Hänen tahtonsa emmekä toimisi oman tahtomme mukaan.
Tämä kutsu muistuttaa Jeesuksen sanoista, “Isä, ota tämä malja minulta pois, mutta älköön toteutuko minun tahtoni vaan Sinun”.

On lopultakin mahdotonta seurata Hengen opastusta ilman itsekuria.

Fransiskaaneille tämä merkitsee sitä, että opettelemme Jumalalta saatuna lahjana kolmen erityisen hyveen harjoittamista. Ne ovat nöyryys, rakkaus ja ilo.

Nämä hyveet kukoistivat täydesti Pyhässä Fransiskuksessa ja niiden tulisi olla kaikkien hänen seuraajiensa tunnusmerkkejä.

Nämä kolme hyvettä ovat niitä kristittyjen tunnusmerkkejä, joihin me fransiskaaneina erityisesti pyrimme.

Ne merkitsevät itsensä kuolettamista ja uutta elämää Pyhän Hengen johdatuksessa.

Seuraavaksi tarkastelen jokaista näitä hyvettä erikseen.

Nöyryys

Matteuksen evankeliumissa (11:29) Jeesus sanoo: “Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua, sillä minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon”.

Nöyryys (humility) tulee sanasta humus, joka merkitsee maata, multaa.

Johanneksen evankeliumissa (12:24) Jeesus sanoo: “Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon”.

Miksi näin tapahtuu?

Maa on hengellinen kuva Kristuksen nöyryydestä ja lempeydestä. Jyvä sallii maan ympäröidä itsensä, ravita itseään ja suoda itselleen merkityksellisemmän elämän kuin sillä oli koskaan aikaisemmin ollut.

Pyhä Fransiskus taisteli elämässään voidakseen seurata nöyryyden ja lempeyden kristillisiä hyveitä.

Fransiskukselle nöyryys merkitsi kasvavaa tietoisuutta siitä, että Jumala on kaikki kaikessa ja että me emme ole mitään eikä meillä itsessämme ole mitään.

Tämä tietoisuus auttaa meitä sijoittamaan Jumalan ensimmäiselle sijalle elämässämme. Voimme keskittyä kuuntelemaan ennen kaikkea Häntä.

Meidän pitää kokea Hänen läsnäolonsa ja kuulla, mitä Hän sanoo meille.

Tämän tarkkaavaisen kuuntelun avulla voimme osaltamme olla rakentamassa Hänen valtakuntaansa, joka on määrättömästi kauniimpi kuin elämä, jota vietämme ilman Häntä.

Nöyryys näyttää heikkoudelta, koska se sijoittaa meidät itsemme viimeiselle ja Jumalan ensimmäiselle sijalle. Nöyryys sallii Jumalan julistaa voimaansa. Kun pyhä Fransiskus havaitsi tämän, nöyryys tuli hänen rakkautensa innoittajaksi ja lähteeksi.

Rakkaus

Rakkaus pulppuaa esille siitä, että unohdamme nöyryydessä itsemme ja keskitymme tarkkaavaisesti Jumalaan.

Rakkaus on kristillisen sanoman ydin. Koska rakkaus kätkee sisäänsä monia loistokkaita asioita, meidän täytyy keskittää huomiomme sen tiettyihin osa-alueisiin ja toteuttaa niitä käytännössä, voidaksemme edistyä jokapäiväisen hengellisyytemme harjoittamisessa.

Raamatussa sanotaan (1 Joh 4:19), “Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä. Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta vihaa veljeään, hän on valehtelee”.

Aivan erityinen tapa toteuttaa kristillistä rakkautta on nähdä jokainen ihminen veljenä tai sisarena.

Pyhä Fransiskus sovelsi tätä periaatetta kaikkeen elävään.

Suuressa Kaikkien luotujen ylistyksessä hän menee jopa niin pitkälle, että sisällyttää luotuihin seuraavat elementit:

Myös kuolema tunnistetaan sisareksemme, osaksi Jumalan luomistyötä.

Korkein, kaikkivaltias, laupias Herra, Sinun on ylistys ja kirkkaus ja kunnia ja kaikki siunaus. Sinulle yksin, Korkein, se kuuluu, kukaan ei kelpaa nimeäsi lausumaan. Ole ylistetty, Herrani, kaikkien luotujesi kanssa, varsinkin herramme veli auringon; hän on päivä, jolla meidät valaiset.

Ja hän on kaunis ja säihkyvä suuressa loistossaan. Sinun kuvaasi hän kantaa, oi Korkein.

Ylistäkööt sinua, Herrani, sisar kuu ja tähdet: taivaalle luomasi kirkkaat ja kalliit ja kauniit.

Ylistäkoöt sinua, Herrani, veli tuuli ja ilma ja pilvi ja sees ja säät kaikki, joilla luotujasi pidät yllä.

Ylistäköön sinua, Herrani, sisar vesi, hyvin hyödyllinen ja nöyrä ja kallis ja kaino.

Ylistäköön sinua, Herrani, veli tuli, jolla yötä valaiset: hän on ihana ja iloinen ja väkevä ja voimallinen.

Ylistäköön Sinua, Herrani, sisar äitimme maa, joka meitä ravitsee ja hallitsee ja kantaa kaikki hedelmät ja kirjavat kukat ja yrtit.

Ylistäkööt Sinua, Herrani, ne jotka antavat anteeksi rakkaudesta Sinuun, ja kestävät kipua ja koettelemusta. Autuaat ne, jotka kestävät rauhassa, sillä sinulta, Korkein, he saavat kruununsa.

Ylistäköön sinua, Herrani, sisaremme ruumiillinen kuolema, jota yksikään elävä ei voi välttää: Voi niitä, jotka kuolevat kuolemansynnissä: Autuaat ne, jotka kuolema kohtaa pyhään tahtoosi taipuneina, sillä toinen kuolema ei heitä vahingoita.

Ylistäkää ja siunatkaa Herraani ja kiittäkää ja palvelkaa Häntä suuressa nöyryydessä.

Rakkauden toinen erityinen osa-alue liittyy ristin salaisuuteen.

Pyhän Fransiskuksen tavoin me ymmärrämme, että Kristus on aidon rakkauden täydellinen ilmentymä. Kristuksen elämässä ja kuolemassa me näemme täydellisen itsensä antamisen. Tämä itsensä antaminen on kokonaan vapaaehtoista, se on harkiten valittu.

Tällainen rakkaus ei liity tunteisiin, vaan se on ihmisen lahja toiselle ihmiselle.

Rakkautemme vaatii meitä ottamaan riskejä.

Se vaatii itsemme kieltämistä ja johtaa meitä kohti oman itsemme jatkuvaa kuolettamista niin, että uudelle merkityksellisemmälle elämälle voisi avautua tilaa meissä.

Kaikki todellinen rakkaus johtaa meidät ennemmin tai myöhemmin ristin kärsimyksiin.

Rakkaus on hyvin vaativaa, sillä saatamme pelätä, ettei rakkauteemme vastata.

Emme rakasta ainoastaan yhteisömme sisaria ja veljiä, vaikka juuri heistä rakkautemme täytyy alkaa.

Rakkautemme on virrattava kaikille, rodusta, uskonnosta, oppiarvosta tai seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Pyhän Fransiskusken esimerkin mukaisesti rakkautemme sulkee piiriinsä koko meitä ympäröivän maailman.

Ilo

Meistä kumpuava rakkaus, jota nöyryys ravitsee ja rikastuttaa, synnyttää iloa, erityisesti silloin kun muistamme Jeesuksen sanoja Johanneksen evankeliumissa (15:11) “Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne voisi tulla täydelliseksi”.

Ilo ei ole välttämättä vain innostava tai uuvuttava tunne, vaan pikemminkin tietynlainen onnellisuuden muoto. Ilo syntyy luontaisesta uskostamme kaikkien asioiden sekä Luojamme ja Jumalamme hyvyyteen.

Tämä ilo voi olla läsnä keskellä levottomuutta, kärsimystä ja jopa ahdistusta, koska ilo asuu rakkauden ja nöyryyden kanssa sielun syvyydessä.

Ilo liittyy kasvavaan tietoisuuteemme siitä, että Jumala on läsnä elämämme jokaisessa hetkessä ja että Jumala on hyvä. Ilo kertoo meille ikuisuudesta.

Ilo kumpuaa antamisesta, itsensä kieltämisestä.

Ilon kautta Pyhän Hengen läsnäolo murtautuu esiin uutena elämänä. Se näyttää meille sen, että siellä missä Jumala on, siellä on täydellinen ilo.

Pyhä Fransiskus säteili tätä kuvaamatonta iloa seuraajilleen kärsittyään ankarasti La Vernan vuorella ja saatuaan stigmat ruumiiseensa vain kaksi vuotta ennen kuolemaansa. (Stigmoilla tarkoitetaan selittämättömiä, mutta luotettavasti todistettuja Kristuksen haavojen jälkiä käsissä, jaloissa ja kyljessä. Vain hyvin harvat pyhät ovat koskaan saaneet ne osakseen.)

Olen käyttänyt huomattavasti aikaa näiden kolmen erityisen kristillisen hyveen kuvailemiseen. Niiden harjoittaminen on meille fransiskaaneille kaikkein tärkeintä toteuttaessamme hengellisyyttämme jokapäiväisessä elämässämme.

Kuitenkin toistaiseksi olen kuvaillut vain muutamia tapoja, joilla yritämme muuttaa nämä hyveet eläväksi todellisuudeksi.

Jotta emme jäisi sellaiseen ansaan, johon hienolta kuulostavien ihanteiden luominen ja toteuttamatta jättäminen johtaa, meidän täytyy luoda hyveille käytännölliset puitteet.

Tämän takia tertiaarit antavat kolmiosaisen lupauksen.

Hyveiden toteuttaminen käytännössä

Pyhä Fransiskus sanoi: “Ensimmäisen sääntökunnan jäsenten elämänsääntö on tämä, nimittäin Herramme Jeesuksen Kristuksen Pyhän Evankeliumin noudattaminen elämällä kuuliaisuudessa ja puhtaudessa vailla omaisuutta”.

Kolmannen sääntökuntamme kolmiosainen lupaus noudattaa sanamuodossaan yksinkertaisuuden, puhtauden ja kuuliaisuuden henkeä:

“Lupaamme pyrkiä levittämään tietoa Kristuksesta ja Hänen rakkauttaan, edistämään rakkauden ja sopusoinnun henkeä Jumalan perheenä sekä elämään iloisesti, yksinkertaisesti ja nöyrästi palvellen.”

Kolmiosainen lupaus

1. Elää yksinkertaisesti.
2. Elää veljeyden/sisaruuden hengessä.
3. Tehdä Herramme tunnetuksi ja rakastetuksi kaikkialla.

Tämä on vakava sitoumus, jonka uudistamme joka vuosi sääntökunnan toisten veljien ja sisarten edessä. Sitoumuksemme on tarkoitus kestää koko elämän ajan.

Elää yksinkertaisesti

Eläminen yksinkertaisesti liittyy läheisesti nöyryyteen. Tarkoituksena on vapauttaa meidät itsestämme.

Yksinkertainen elämä ei tarkoita ehdotonta köyhyyttä, vaan elämää, jota eletään köyhyyden hengessä.

“Autuaita ovat hengessään köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta”, sanoo Jeesus Matteuksen evankeliumissa (5:3)

Pyhän Fransiskuksen köyhyys ja yksinkertaisuus perustuivat hänen tietoisuuteensa siitä, ettemme ole mitään itsemme varassa, vaan Jumala on kaikki kaikessa. Rakkaudessaan Jumala antaa meille kaiken tarvitsemamme.

Seuraavaksi esittelen muutamia ajatuksia yksinkertaisuudesta ja köyhyydestä;

1. Köyhyys voidaan käsittää kunnioituksena luomakunnan jakamattomuutta kohtaan.
2. Köyhyys on kieltäytymistä käyttämästä hyväksi tai hallitsemasta meitä ympäröivää maailmaa ottamatta huomioon toisten ihmisten tarpeita ja vastuutamme Jumalan palvelijoina
3. Köyhyys tunnustaa asioiden kauneuden, pyhyyden ja hyvyyden Jumalan luomistyön ominaispiirteinä.
4. Köyhyys karttaa liiallista kiinnittymistä omaisuuteen ja pyrkii käyttämään sitä Jumalan kunniaksi sekä ihmisten ja maailmankaikkeuden hyväksi.
5. Köyhyys tarkoittaa yksinkertaisuutta pukeutumisessa, matkustamisessa, loman vietossa, ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja asumisessa.
6. Köyhyys välttää hallitsemasta muiden ihmisten elämää tai käyttämästä valtaa väärin muistaen Jeesuksen sanat: “Joka teidän joukossanne on suurin, se olkoon kuin nuorin”. Luukkaan evankeliumissa (22:26).
7. Köyhyys tavoittelee yksinkertaisuutta, joka on nöyryyden hedelmä.
8. Köyhyys pyrkii eroon kaikista siteistä omaisuuteen ja materiaaliseen hyvään olemalla tietoinen maailman köyhyydestä, joka kutsuu meitä palvelemaan.

Veljeyden/sisaruuden hengessä eläminen

Tämä kohta liittyy läheisesti rakkauteen ja rohkaisee meitä antamaan itsemme täydellisesti muiden palveluun sydämen puhtaudessa.

Matteuksen evankeliumissa (23:37) Jeesus sanoi “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi”.

1. Sydämen puhtaus on kokonaisvaltaista omistautumista Jumalalle.
2. Se tarkoittaa rakastavaa sitoutumista toisiin ihmisiin, mikä edellyttää riskin ottamista Kristuksen rakkauden tähden ja avoimuutta vailla vaatimuksia tai odotuksia vastapalveluksesta.
3. Puhtaus tarkoittaa rakastamista, ei omistamista.
4. Se tarkoittaa antamista kustannuksia laskematta.
5. Se kutsuu olemaan rakastava ja vuorovaikutukseen valmis.
6. Se tarkoittaa toimimista rakastavan ja välittävän perheen jäsenenä (olipa kyseessä sitten omat sukulaiset, fransiskaaninen yhteisö, koko kirkko tai ihmiskunta)
7. Se tarkoittaa kamppailua kaikkea välinpitämättömyyttä ja niitä ennakkoluuloja vastaan, jotka aiheuttavat epäoikeudenmukaisuutta tai puolueellisuutta rodun, sosiaalisen ryhmän, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen tai aseman johdosta.
8. Se tarkoittaa sellaista avoimena olemista kaikelle ja kaikille, mikä oli ominaista Jeesukselle.
9. Se tarkoittaa oman itsensä siirtämistä pois huomion keskipisteestä ja pyrkimystä nähdä kaikki ihmiset Jumalan tasa-arvoisina lapsina.

Tehdä meidän Herramme tunnetuksi ja rakastetuksi kaikkialla.

Tämä kohta liittyy läheisesti iloon ja rohkaisee meitä jättäytymään Jumalan haltuun täydellisen kuuliaisina.

Johanneksen evankeliumissa (5:15) Jeesus sanoo “Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni”.

1. Kuuliaisuus on sitä, että hyväksymme kutsumukseksemme olla Jumalan ja lähimmäistemme rakastavia palvelijoita.
2. Kuuliaisuus tarkoittaa yhteistyötä Jumalan kanssa rakkauden yhteisön rakentamisessa maailmaan.
3. Se edellyttää meiltä täysipainoista osallistumista jokapäiväiseen arkiseen elämään.
4. Se edellyttää yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen rauhan ajatusten levittämistä sekä sanallisesti että omalla esimerkillämme.
5. Se edellyttää meitä kutsuttaessa ottamaan vastaan johtajan tehtävän.
6. Se edellyttää olemista kaikkien palvelijana.
7. Se edellyttää olemaan rakastava, rauhanomainen ja valon lähde kaikelle maailmalle.

Herramme tekeminen tunnetuksi ja rakastetuksi kaikkialla on sitä kuuliaisuutta, jota evankeliumi pyytää meiltä ja jonka tulisi muokata elämäämme ja asenteitamme.

Kuuliaisuutemme heijastaa niiden ensimmäisten opetuslasten kuuliaisuutta, jotka Herramme itse lähetti todistajiksi maailmaan.

Meidätkin on kutsuttu “tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsiksikseen”, Matteuksen evankeliumi (28:19), koska olemme ymmärtäneet, että Jumala on täydellisesti ilmestynyt Jeesuksessa.

Me tiedämme Hänen ihmiseksi tulemisensa, palvelunsa, kärsimyksensä, kuolemansa, ylösnousemisensa, taivaaseen astumisensa ja elämää antavan Henkensä kautta, että Jumalan todellinen elämä on tarkoitettu jokaisen saavutettavaksi.

Pelastuksen evankeliumi on annettu kirkolle, joten me hyväksymme luonnollisesti ja iloisesti velvollisuudeksemme saattaa kaikki ihmiset tämän vapauttavan Kristuksesta kertovan sanoman tuntemiseen.

Tästä velvollisuudesta ja palvelemisesta alkaa tulla todellista, kun teemme käytännön sitoumuksen rukoilla ja työskennellä Kristuksen valtakunnan hyväksi elämällä sen todeksi siellä, missä olemme päivästä päivään.

Tähän mennessä olemme valinneet tietyn kristillisen polun, jota seuraamme pyhän Fransiskuksen jalanjäljissä ja olemme sijoittaneet tämän kolmiosaiseen valaan; mutta emme ole vielä sanoneet, miten aiomme harjoittaa tätä valaa jokapäiväisessä elämässämme.

Miten me toimimme Jumalan palvelijoina?

Kolme palvelun tietä

Nämä kolme tapaa palvella ovat seuraavat:

1. Rukous
2. Opiskeleminen
3. Työ

On tärkeää löytää tasapaino näiden kolmen palvelun tien välillä, mikäli aiomme pystyä täyttämään tehtävämme Jumalaa ja ihmiskuntaa rakastavina ihmisinä.

Rukous

Kristus sanoi Matteuksen evankeliumissa (18:20) “Missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään”.

Niinpä elämämme keskus on rukous. Rukouksen keskipisteessä on Pyhä Ehtoollinen.

Kun pohdimme elämäämme, joudumme tunnustamaan puutteemme ja syntisyytemme ja myöntämään, että aina on tarvetta jatkuvaan parannukseen ja uudistumiseen.

Siksi katumuksen on tultava säännölliseksi osaksi hengellistä elämäämme.

Katumus syntyy kontemplaatiosta. Kun mietiskelemme Jumalaa, aavistamme jotakin hänen kauneudestaan ja huomaamme kuinka kaukana olemme tuosta kauneudesta.

Kontemplaatio, rukoushiljaisuus, Jumalan mietiskely, on fransiskaanisen kutsumuksemme ydin.

Se edellyttää meiltä päivittäistä rukousta ja mietiskelyä sekä osallistumista yhteiseen rukoukseen aina, kun se on mahdollista.

Sen takia vietämme sekä rauhan ja hiljaisuuden päiviä että viikonloppuretriittejä, joissa voimme vetäytyä rukoushiljaisuuteen Jumalan läsnäolon suojassa.

Opiskelu

Kuten kaikkien kristittyjen, on meidänkin tehtävämme kuunnella jatkuvasti Jumalan sanaa ja ymmärtää sen tarkoitus.

Kuten Jeesus sanoo vertauksessa kylväjästä, Matteuksen evankeliumissa (13:19) “Aina kun joku kuulee sanoman valtakunnasta eikä ymmärrä sitä, tulee Paholainen ja sieppaa pois sen, mikä hänen sydämeensä on kylvetty. Tätä tarkoittaa tien oheen kylvetty seimen”.

Jumalan Sana ilmenee Raamatun kirjoituksissa, kirkon elämässä ja liturgiassa, maailman tapahtumissa, meidän suhteissamme toisiin ihmisiin ja omassa sisäisessä suhteessamme Jumalaan.

Kaikki tämä vaatii meiltä pohdiskelua ja opiskelua niin paljon kuin mahdollista.

Kaikki eivät kuitenkaan tunne kutsumusta akateemisiin opintoihin.

Me pyrimme syventämään tietojamme ja ymmärrystämme kirkon tehtävästä, kristityn kutsumuksesta ja Jumalan maailmasta.

Me uskomme myös, että kaikkia tämän maailman asioita voidaan tutkia ja opiskella asianmukaisesti.

Tällä tavoin meistä voi tulla Jumalan kansaa, herkkiä Hänen läsnäololleen ja hänen tahtonsa antamalle innoitukselle, ahkeria ylistämään Häntä ja kykeneviä palvelemaan Häntä jokaisessa tilanteessa, tekemään Hänen läsnäolonsa näkyväksi oman elämäme välityksellä.

Tämä todistus tulee osittain näkyviin siinä työssä, jota suoritamme Hänen nimessään.

Työ

Me pyrimme edistämään inhimillistä arvokkuutta, kehitystä ja vapautta.

Tämä ilmenee ennen kaikkea silloin, kun pidämme huolta sairaista, köyhistä ja kärsivistä. Tällöin muistamme erityisesti niitä, jotka kaipaavat uutta merkitystä ja totuuden täyteyttä elämäänsä. Ensisijainen huolenpitomme kohde ovat ihmiset yksilöllisine tarpeineen. Huomioimme erityisesti hylätyt ja torjutut.

Tämä voi tarkoittaa sellaisten järjestelmien ja lakien kyseenalaistamista, jotka ovat väärin ja vastoin kristillisiä periaatteita.

Pidämme mielessämme jatkuvan tarpeen työskennellä niiden olosuhteiden uudistamiseksi, jotka aiheuttavat köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta ja kaikenlaista kurjuutta. Muistamme Jeesuksen sanat “Köyhät teillä on aina keskuudessanne”, Johanneksen evankeliumi (12:18).

Teemme työtämme veljellisellä ja sisarellisella rakkaudella ja yksinkertaisuudella, joka ilmaisee kaiken inhimillisen ponnistelun arvokkuuden. Me muistamme, että Jeesus tuli keskellemme meidän kaikkien palvelijaksi.

Meidät on kutsuttu valoksi, jotka loistaa maailmassa ja suolaksi, joka antaa maun ihmisten elämälle.

Meidät on kutsuttu osallistumaan maailman elämään; mutta ei mukautuen siihen vaan muuttaen sitä.

Mutta ilman elämänsääntöä, joka ankkuroi kaiken edelläkerrotun henkilökohtaiselle tasolle, me vain toistaisimme kauniita sanoja ilman todellista toimintaa. Niinpä kolmiosainen lupauksemme kutsuu meitä toteuttamaan elämänsääntöä, joka sitoo jokaisen meistä tiettyihin tavoitteisiin edellämainittujen suuntaviivojen mukaisesti.

Noviiseja pyydetään aluksi noudattamaan peruselämänsääntöä, jonka he muokkaavat noviisiaikanaan itselleen sopivaksi henkilökohtaiseksi elämänsäännöksi.

Elämänsääntö sisältää yhdeksän pääkohtaa.

Henkilökohtaiset lahjat ja olosuhteet tekevät jokaisen tertiaarin elämänsäännöstä omanlaisensa. Noviisiohjaaja tai hengellinen ohjaaja auttaa elämänsäännön laatimisessa.

Yhdeksän pääkohdan runko antaa meille käytännölliset puitteet, joihin perustamme kutsumuksemme, näkymme ja lupauksemme.

Elämänsääntö

1. Ehtoollinen. Elämämme ensimmäinen sääntö ohjaa meitä säännölliseen ehtoolliselle osallistumiseen. Meidän tulee jatkuvasti muistaa ehtoollisen merkitys.
2. Katumus. Toinen sääntö ohjaa meitä tutkimaan säännöllisesti elämäämme, toimimaan evankeliumin valossa ja etsimään Jumalan anteeksiantoa ripittäytymisen kautta. Hengellinen ohjaaja toimii tässä hengellisenä oppaana. Hän ohjaa ja neuvoo lupauksen antanutta tertiaariä tässä tutkiskelussa.
3. Rukous. Kolmas sääntö ohjaa meitä säännölliseen rukoukseen, jossa korostuu Jumalan mietiskely ja hiljaisuus. Kuuliaisuus sääntökunnalle tarkoittaa sitä, että luetaan päivittäinen lukukappale sääntökunnan periaatteista. Seuraava rukous luetaan myös joka päivä “Me kumarramme Sinua, kaikkein pyhin Herramme Jeesus Kristus, nyt tässä ja kirkoissasi kaikkialla maailmassa. Me ylistämme Sinua, sillä pyhällä ristilläsi olet lunastanut maailman.”
4. Itsensä kieltäminen. Neljäs sääntö kehottaa meitä harjoittamaan itsensä kieltämistä. Se edellyttää vapaaehtoista kieltäytymistä niistä asioista, jotka erottavat meidät Jumalasta. Tästä säännöstä on tarpeen keskustella hengellisen ohjaajan kanssa, koska omin päin toimiessamme meillä on suuri mahdollisuus langeta liioitteluun itsensä kieltämisessä.
5. Retriitit. Viides sääntö neuvoo meitä osallistumaan retriittiin säännöllisesti, vähintään kerran vuodessa.
6. Opiskelu. Kuudes sääntö kehottaa meitä tutkimaan Raamattua ja muuta hengellistä kirjallisuutta voidaksemme paremmin ymmärtää kirkon elämää ja sen tehtävää maailmassa. Meitä kehotetaan pitämään tuntemuksemme sääntökunnan käsikirjasta ajan tasalla. Me noudatamme myös koko yhteisön sääntöä, joka eroaa henkilökohtaisesta elämänsäännöstämme. Yksittäisen tertiaarin tulee tuntea nämä sääntökunnan elämää määrittävät ohjeet ja periaatteet. On hyvä muistaa myös, että kirjallisuus, romaanit, runot, televisio-ohjelmat ja videot voivat osaltaan syventää ymmärtämystämme lähimmäisistämme ja elämästä yleensäkin.
7. Yksinkertaisuus. Seitsemäs sääntö kutsuu meitä etsimään tapoja toteuttaa yksinkertaisuuden periaatetta elämässämme. Tähän kohtaan kuuluu kohtuullisuus rahankäytössä. Järkevästä rahankäytöstä tulee keskustella hengellisen ohjaajan kanssa.
8. Työ. Kahdeksas sääntö neuvoo meitä tekemään käytännöllisellä tavalla Herramme tunnetuksi ja rakastetuksi jokapäiväisen elämämme, työmme ja palvelutehtävämme kautta. Tässäkin asiassa tarvitsemme hyvän hengellisen ohjaajan neuvoja.
9. Kuuliaisuus ja hengellinen ohjaus. Yhdeksäs sääntö kutsuu meitä tapaamaan hengellistä ohjaajamme säännöllisesti, vähintään kahdesti vuodessa.

Elämän mittaiseksi tarkoitettu kuuliaisuuden lupaus tulee uudistaa joka vuosi. Kuuliaisuuteen kuuluu säännöllinen osallistuminen oman paikallisen ryhmämme ja alueemme kolmannen sääntökunnan kokouksiin. Yksikään meistä ei yksinään voi elää fransiskaanista elämää.

Pyhä Fransiskus perusti yhteisön, joka kokoontui hänen ympärilleen ja eli hänen kanssaan.

Me tertiaarit tunnustamme kuuluvamme sääntökunnalle, se on meidän perheemme. Tärkeintä on rakastaa, rukoilla ja tukea toinen toistamme. Tästä syystä olemme kaikki oman paikallisen ryhmämme jäseniä.

Ryhmät tapaavat useita kertoja vuodessa ja myös ne, jotka eivät kykene osallistumaan tilaisuuksiin, ovat silti ryhmänsä jäseniä.

Yhteenveto

Toivon tämän elämänsäännön selityksen auttavan meitä pyrkimyksessämme olla Jumalan hengellistä kansaa, Hänen kirkkonsa jäseniä omalla paikkakunnallamme ja seurata Kristuksen jalanjälkiä Pyhän Fransiskuksen esimerkin mukaisesti.

Me sitoudumme ehdottomaan, hyvin todelliseen ja käytännölliseen hengellisyyteen jokapäiväisessä elämässämme.

Ilman tämänkaltaista sääntöä ja sitoutumista fransiskaanisuuteen hengellinen toimintamme muuttuisi helposti leväperäiseksi ja huolimattomaksi.

Itse asiassa jopa näihin apukeinoihin turvautumalla on vaikeaa pysytellä edes sadasosan verran uskollisena ihanteellemme.

Pyhän Hengen seuraaminen

Oltuani Pyhän Fransiskuksen yhteisön kolmannen sääntökunnan jäsen monia vuosia, huomaan, että monille tämän valinnan tehneille jokapäiväisen hengellisen elämän harjoittamisen turvaaminen on hyvin tärkeää. Oma elämänsääntö, hengellinen ohjaaja ja yhteisö ovat välttämättömiä, jotta voisi kulkea fransiskaanisella polulla.

Tämä ei ole helppo elämäntehtävä – mikään arvokas ei ole koskaan helposti saavutettavissa – mutta olen onnellinen siitä, että olen fransiskaani, koska kuulen Pyhän Hengen kutsun lakkaamatta. Tiedän, että jokainen, joka on sitoutunut hengellisen elämän harjoittamiseen arjessa, ei ole tuulen tavoittelija, vaan saa kokea Hengen johdatusta päivittäin.

Säännöllinen hengellisen elämän harjoittaminen antaa meille varman tiedon ja kokemuksen ikuisesta elämästä Jumalassa. Sen antaa meille Jeesus Kristus itse, Hän joka yksin on meidän Herramme ja Vapahtajamme.