9. Noviisitehtävä

Print Friendly, PDF & Email

Kolmannen sääntökunnan, pyhän Franciscuksen yhteisön noviisitehtävät

Fransiskaanina eläminen: Yhteisöllisyys

Pohdittavaksi:

1. Käytä hetki aikaa pohtiaksesi käsitettä “Yhteisö”.
Mitä se sinulle merkitsee? Minkä merkityksen sinä annat sanalle ”yhteisö”?
Millaisia kokemuksia sinulla elämisestä erilaisissa yhteisöissä, kuten kirkossa, seurakunnassa, työyhteisössä?

On ehkä avuksi, että kirjaat näitä ajatuksiasi tähän.

Periaatteista: Jeesus sanoi: “Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne. Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13:34-35)Rakkaus on kaikkien niiden opetuslasten näkyvin tunnusmerkki, jotka haluavat koko sydämellään omistautua Kristuksen palvelijoiksi. Tertiäärit pyrkivät rakastamaan kaikkia perheenjäseniään ja ystäviään. Heidän rakkautensa läheisiään kohtaan kasvaa samalla, kun heidän rakkautensa Kristusta kohtaan syvenee. He tuntevat erityistä rakkautta ja kiintymystä kolmannen sääntökunnan jäseniä kohtaan ja rukoilevat toinen toisensa puolesta ja pyrkivät kasvamaan tässä rakkaudessa. He varjelevat tätä rakkautta niin, ettei mikään pääsisi vahingoittamaan sitä ja pyrkivät sovintoon niiden kanssa, joista ovat joutuneet erilleen. He pyrkivät osoittamaan samanlaista rakkautta niitäkin kohtaan, joista he eivät luonnostaan erityisemmin pidä, sillä tämänkaltainen rakkaus ei perustu kiintymyksen tunteeseen, vaan siihen, että he ovat yhtä Kristuksessa. Kolmas sääntökunta on kristillinen yhteisö, jonka jäsenet, erilaisesta taustastaan, koulutuksestaan ja luonteestaan huolimatta ovat osa elävää kokonaisuutta, jota yhdistää rakkaus Kristukseen. Herramme tahdon mukaan Kristukseen uskovien yhteys on oleva todistus maailmalle hänen jumalallisesta tehtävästään. Sääntökunnan ulkopuolisia kohtaan tertiäärit osoittavat samaa Kristuksen kaltaista rakkauttaja iloisesti antavat itsensä muistaen, että rakkautta mitataan uhrautuvaisuudella.

Kun vastaamme kutsuun liittyä Fransiskaaniseen kolmanteen sääntökuntaan (TSSF), meistä tulee osa yhteisöä, vaikka ehkä tapaammekin vain harvoin. Tässä opintomonisteessa pohdimme sitä mitä on olla osa yhteisöä.

Sitoutuminen yhteisöön voi olla uskomattoman kannustavaa ja antoisaa, mutta myös vaikeaa jatuskallista.

Päästää toiset ihmiset omaan elämänsä ja tulla osaksi toisten elämää on vaativa pyrkimys. Se kutsuu haavoittuvuuteen, me otamme tietoisen riskin tulla loukatuksi.

Kuitenkin ilman tätä riskiä ja pyrkimystä meidän sitoutumisemme jää pinnalliseksi, jäämme ilman mahdollisuutta antaa ja saada sillä syvemmällä rakkauden tasolla, joka voi muuttaa elämämme. Rakkaus on keskeistä yhteisössä, sillä se on keskeistä Jumalan luonteelle.

Pohdittavaksi.

2. Kuinka helppoa sinun on “rakastaa kaikkia perheenjäseniäsi ja ystäviäsi”?

3. Entä niiden rakastaminen ”joista et luonnostaan erityisemmin pidä”?

Franciscuksen elämässä rakkaus pulppusi ja ilmeni hämmästyttävän syvästi ja laajasti.
Jo ennen kääntymystään hän oli pursuavan antelias nuori mies, joka nautti saadessaan antaa rahaa köyhille. Kääntymyksen aikana ja sen jälkeen hänen rakkautensa luonne muuttui ja syveni.

Yksi Franciscuksen pitkän kääntymysprosessin käänteentekevin asia oli se, että hän totteli sitä sisäistä kutsua, joka vaati häntä syleilemään lepratautista. Lepratautisen sairauteen ja rujouteen kohdistui koko yhteiskunnan pelko ja inho.

Franciscuksen yllättävä rakkaudenosoitus auttoi hänet näkemään sen leiman taakse, joka tälle inhotulle ryhmälle oli annettu. Hän saattoi nähdä lepratautisessakin sen arvon, joka kuuluu jokaiselle Jumalan rakastamalle ihmiselle.

Kun Franciscuksen rakkaus syveni, se innoitti häntä samastumaan köyhiin tulemalla itse köyhäksi. Rakkaus kutsui häntä hoitamaan jonkin aikaa lepratautisia ja ennen kaikkea kertomaan kaikille Jumalasta.

On olennaista muistaa, että tämä rakkaus ei ollut vain inhimillinen tunne. Todellinen rakkaus on vastausta siihen alati kasvavaan ymmärrykseen, että ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän” (Joh 3:16).

Tällainen rakkaus on vastausta siihen tietoon, että kaikki yksittäiset ihmiset ovat tärkeitä Jumalalle, pidimme me heistä vai emme.

Rakkaus on tarvittaessa ankara, hellä kun niin on hyvä. Rakkaus on valmis ottamaan riskejä ja suostuu uhrauksiin. Tällainen rakkaus voi toteutua vain Jumalan armosta.

Kuitenkaan tämä ei merkitse sitä, että jättäisimme rakkauden toteuttamisen sitten vain Jumalalle ja antaisimme Hänen yksin tehdä työtään elämässämme. Todellisessa rakkaudessa ei ole kyse tunteesta, vaan rakkauden teoista. Joskus meitä kutsutaan ennemminkin toteuttamaan rakkautta kuin tuntemaan sitä.

Pohdittavaksi:

4. Millaisen haasteen Franciscuksen osoittama rakkauden esimerkki sinulle antaa?

5. Miten rakkaus esiintyy sinun elämässäsi? Millaisissa ihmissuhteissa tai olosuhteissa sinä voisit olla enemmän rakkaudellinen?

Kuten tämän opintomonisteen alussa kävi ilmi, Fransiskaaninen kolmas sääntökunta (TSSF) on yhteisö, vaikka käytännössä vain harvat jäsenet asuvat yhdessä.

Kuinka me siis voimme rakastaa, ravita ja kasvattaa toisiamme ja vastavuoroisesti tulla rakastetuksi, ravituiksi ja kasvatetuiksi tässä yhteisössä?

Sääntökunnan käytäntöön kuuluvat yleiskokoukset ja alueelliset tapaamiset. Mutta koko sääntökunnan ydin on paikallinen ryhmä. Siellä yhteisö rakentuu ja sen yhteisöllisyys toteutuu.

Kaikki tertiäärit kuuluvat paikallisiin ryhmiin ja niihin osallistumisesta heidän tulisi tehdä itsellensä ykkösasia, erityisen tärkeä.

Ryhmät eroavat toisistaan luonteeltaan ja kokoustensa rakenteelta, mutta kaikki pyrkivät rohkaisemaan jäseninään heidän kristityn matkallaan. Ryhmillä on myös erityinen vastuu postulanttien ja noviisien kouluttamisessa ja ravitsemisessa.

Sitoutuminen ryhmään on käytännön sitoutumista yhteisöön, ja niin kuin todettiin, siihen liittyy iloja ja pettymyksiä.

Jos osallistumme ryhmän kokoontumisiin asenteella ”mitähän minä tästä oikein saan”, joudumme todennäköisesti pettymään.

Sen sijasta voit ottaa käyttöön tämän opintomonisteen ajatuksia rakkaudesta ja kysyä itseltäsi ”mitä annettavaa minulla olisi paikallisen ryhmäni jäsenille”?

Meidän kaikkien elämään kuuluu erilaisia vaiheita, surun, ilon ja kuivuuden jaksoja. Kun tämän laittaa jakoon omassa ryhmässään, on todennäköistä, että ryhmässä on aikoja, jolloin olet enimmäkseen antamassa ja aikoja, jolloin saat olla vastaanottamassa.

Joskus on suurempaa Jumalan armoa se, että saa vain vastaanottaa kuin antaa! Keskinäinen anteeksianto, anteliaisuus, ja ennen kaikkea rukous, on keskeistä, jos haluamme päästä pinnallisen yhteisöllisyyden yli kohti keskinäisen rakkauden todellista osoittamista käytännössä.

Pohdittavaksi:

6. Mitkä olivat odotuksesi paikallista ryhmää kohtaan ennen ensimmäistä kokoontumista?
Mistä olet viime kuukausien aikana eniten nauttinut, minkä olet kokenut kaikkein vaikeimmaksi?

7. Millä tavalla haluaisit paikallisen ryhmä osallistuvan edistymiseesi kolmannen sääntökunnan jäsenenä? Mitä tukea toivoisit ryhmältäsi?

8. Miten sinä voisit osoittaa rakkautta ryhmäsi jäseniä kohtaan?

Tehtäviä:
– Tutustu Uudessa testamenissa esiintyviin erilaisiin yhteisöihin, esim. Jeesuksen oppilaitten radikaali yhteisö, joka saattoi ylittää perinteiset perhesiteetkin, ja Paavalin kirjeissä esiintyvät kehittyneemmät yhteisöt, jotka rakentuivat perheyhteisöjen varaan.
– Mieti keitä ovat nykyajan lepratautisia, jotka odottavat sitä että heitä suudellaan ja syleillään.
– Mitä opittavaa tästä olisi, kun meitä kutsutaan rakentamaan yhteyttä ja yhteisöjä aikamme erilaisten ihmisten kesken?
– Keskity seuraavan kolmen kuukauden ajaksi rakkauden ja yhteisöllisyyden ajatuksiin.
– Pohdi noviisiohjaajan kanssa miten tämä voisi käytännössä tapahtua ja valmistaudu jakamaan kokemuksiasi seuraavalla tapaamiskerralla.

Kirjallisuutta tähän teemaan liittyen:

– Franciscan Spirituality, Br Ramon – ch.7, Community of Love
– I, Francis, Carlo Carretto (Fount, 1982), especially chapter 5, The Merry Company
– Those books will tell the history of the growth of Anglican Franciscan communities: The Franciscan Revival in the Anglican Communion, Barrie Williams (DLT, 1982); This Poor Sort, Peta Dunstan (DLT, 1997)