3. Noviisitehtävä

Print Friendly, PDF & Email

Kolmannen sääntökunnan, pyhän Franciscuksen yhteisön noviisitehtävät

Franciscuksen seuraamisesta: kaikkien rakastaminen

Mietittäväksi:

1. Missä tilanteissa arjessasi saatat törmätä itseesi tai muihin kohdistuviin ennakkoluuloihin?

Miten sinulla on silloin taipumus reagoida?

Periaatteista: Toinen tavoite – Levittää rakkauden, rauhan ja sovinnon henkeä. Sääntökunta pyrkii Kristuksen nimessä murtamaan ihmisten välisiä raja-aitoja ja etsimään kaikkien tasavertaisuutta. Tertiäärit pitävät toisena tavoitteenaan rakkauden, rauhan ja sovinnon hengen levittämistä aikkien ihmisten keskuuteen. He ovat sitoutuneet taistelemaan välinpitämättömyyttä, ylpeyttä ja ennakkoluuloja vastaan, jotka aiheuttavat epäoikeudenmukaisuutta tai puolueellisuutta rodun, sukupuolen, värin, uskonnon, yhteiskunnallisen aseman tai koulutuksen takia. Tertiäärit taistelevat kaikkea epäoikeudenmukaisuutta vastaan Kristuksen nimessä, jossa ei ole juutalaista tai kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, miestä tai naista, sillä hänessä kaikki ovat yhtä. Tertiäärien tärkein tavoite on heijastaa kaikkia kohtaan sitä avoimuutta, joka oli luonteenomaista Jeesukselle. Tämä voidaan saavuttaa vain puhdassydämisyyden hengessä, jossa toiset ymmärretään Jumalalle kuuluviksi eikä välineinä omien toiveiden toteuttamiseksi. Tertiäärit ovat valmiita, ei vain puhumaan yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden ja kansainvälisen rauhan puolesta, vaan myös toteuttamaan näitä käytännössä omassa elämässään. He ovat valmiita kohtaamaan iloisesti minkä tahansa pilkan, halveksunnan tai vainon johon tämä voi johtaa.

Noviisitehtävässä ”Yhteisöllisyys” käytimme aikaa pohtiaksemme rakkauden olemusta – ehkä haluat lukea läpi tuon noviisitehtävän ennen kuin palaat tämänkertaiseen aiheeseen. Itse asiassa jokaista noviisitehtävää pohjustaa rakkaus.

Jumala itse on rakkaus, luonteenomaista hänen suhteessaan meihin on rakkaus/hänen suhdettaan meihin luonnehtii rakkaus, rakkaus pysyy vaikka moni muu asia katoaa (1 Kor.13:11-13) ja rakkauden tulisi olla meidän elämämme tunnusomainen piirre.

Tämä noviisitehtävä käsittelee rakkauden todeksi elämistä meidän elämässämme. Vaikka ihmiset luotiin elämään suhteeseen, langenneessa maailmassamme ihmissuhteita perheissä, naapurien ja maiden kesken luonnehtii usein enemmän ylpeys, itsekkyys ja pelko kuin rakkaus.
Synti värittää asenteitamme muihin ihmisisiin.

Heti kun lakkaamme näkemästä ihmiset arvokkaina yksilöinä, Jumalan kuvaksi luotuina, ja sen sijaan luokitamme heidät yhteen ryhmänä – tuon maan ihmiset, tuo sosioekonominen tausta, tuo uskonto – silloin on tie auki ennakkoluuloille.

Maailmanhistorian pahimpiin hirmutekoihin on syyllistytty, kun jokin ihmisryhmä on lyöty yhteenjonkin tietyn nimikkeen, leiman, alle liittyen rotuun, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautuneisuuteen.

Tästä tulee ainoa näkökulma, millä tavoin heitä vahvempi ryhmä näkee heidät, yksilöiden inhimillisyys jätetään huomiotta ja heidän oikeutensa katoavat.

Samalla kun saatamme kauhistella näitä suunnattomia vääryyksiä, syyllistymmekö itse leimaamaan muita ja näin etukäteen tuomitsemaan, millaisia he ovat? Mitä olettamuksia me teemme henkilöstä sen perusteella, miten hän pukeutuu, puhuu tai missä paikoissa hän käy? Mihin asti meidän on mahdollista lähestyä jokaista ihmistä avoimin mielin?

Se on vaikeaa, erityisesti jos olemme kasvaneet ympäristössä, jossa ennakkoluulot tiettyjä ihmisiä kohtaan ovat olleet normaaleja ja jopa suotavia.

Kristittyinä meidät on kutsuttu tuomaan arvomme ja asenteemme avoimesti Jumalan eteen ja pyytämään häntä tekemään työtä meissä, muuttamaan meitä hänen armossaan. Muutokset pinnan alla olevissa asenteissamme ja arvoissamme eivät kuitenkaan yksinään riitä, niitä tulee myös elää todeksi teoissa.
Fransiskaaneina meidän tulisi kantaa erityistä huolta sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja asettua ennakkoluuloja vastaan. Tämä huoli voi saada monia muotoja: rukous, ajan tai rahan antaminen, se mitä puhumme tai kuinka ostamme, solmimamme ihmissuhteet jne. Jokainen voi tehdä omannäköisen yhdistelmänsä, miten osallistua.

Mietittäväksi:

2. Miten huoli sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta (niin omassa yhteisössäsi kuin kansainvälisellätasolla) tulee todeksi omassa elämässäsi?

Rauha ja sovinto, rakkauden kautta, ovat jatkuvasti teemoina Fransiskuksen varhaisissakirjoituksissa. Koska Jeesus on tuonut sovituksen meidän ja Jumalan välille, Fransiskuksella oli missiona sovittaa ihmiset Jumalan kanssa palavalla julistuksellaan.

Hänen asenteensa maureja kohtaan poikkesivat suuresti hänen oman aikansa asenteista. Muiden nähdessä maurit yhtenäisenä ryhmänä, joka ansaitsi kuoleman, Fransiskuksen huolena oli tuoda elämää, ja hänet vastaanotettiin kunnioituksella.

Fransiskuksen toimintaa sovinnon tuojana kannatteli näin ollen sovittava rakkaus. Hänen henkensä ja ruumiinsa olivat sovinnossa keskenään, ja hän eli sovinnossa myös kaikkien elävien luotujen kanssa.

Sen tähden hän iloitsi luomakunnasta ja näytti omaavan erityisen suhteen joidenkin luotujen olentojen kanssa – esimerkiksi lintujen kanssa, jotka lakkasivat visertämästä hänen saarnatessaan ja suden kanssa, jonka hän taivutteli lopettamaan kylän terrorisoinnin.

Hän toi rauhan Arezzon kaupunkiin, joka painiskeli sisällissodassa, ja sai myös aikaan sovinnon piispan ja Assisin kaupungin pormestarin välille. ”Kaikessa julistustyössään hän tervehti saarnansa aluksi ihmisiä rauhanjulistuksella.”

Aito rauha ei ole epämukava kompromissi tai se, että pintapuolisesti, julkisivulta asiat näyttävät olevan hyvin, vaikka pinnan alla kytee mielipaha ja jäytää kätketty loukkaantuminen.

Aito sovinto pitää sisällään usein sen, että vanhat haavat avataan Jumalan hoitavalle armolle ja molemmat osapuolet tunnustavat kivun ja loukkaantumisen, ennen kuin annetaan ja saadaan anteeksi.

Niin ihmissuhteissa kuin myös maiden välisissä suhteissa on usein tällaisia kipupisteitä. Ennen kuin palaamme niihin ja Jumalan avulla tuomme ne valoon, suhde saattaa kyllä nilkuttaa eteenpäin, mutta se ei ole ehyt ja terve.

Vielä vaikeampaa saattaa olla tuoda esiin haavoja, jotka ovat syntyneet kaukana menneisyydessä, ja silloin kun jotkut tai kaikki osapuolet ovat jo kuolleet, mutta kivun perintö saattaa vaikuttaa myös tuleviin sukupolviin. Joskus on vaikea alistua Jumalan tahtoon ja parantumiseen, mutta se on ainoa tapa saavuttaa aito rauha ja sovinto.

Mietittäväksi:

3. Kaipaako jokin osa-alue jossakin sinun ihmissuhteistasi parantumista? Kuinka voisit tuoda nämätilanteet Jumalan eteen?
Kuinka voisit tuoda nämä tilanteet Jumalan eteen?

4. Kutsuuko Jumala sinua tekemään enemmän työtä rauhan hyväksi kansallisesti tai kansainvälisesti?

Ennen seuraavaa tapaamista:

Keskustele noviisiohjaajasi kanssa mikä seuraavista vaihtoehdoista olisi sopivin:
– Ota selvää jostakin ryhmästä, joka on mukana sosiaalisen oikeudenmukaisuuden tai rauhan toiminnassa (kansallinen hyväntekeväisyysjärjestö, kirkon ryhmä tai paikallistason ryhmä) ja ala tukea heidän toimintaansa itsellesi sopivalla tavalla.
– Käytä säännöllisesti aikaa lehtien lukemiseen tai uutisten katseluun/kuunteluun. Kirjoita muistiin tärkeimpiä uutisaiheita ja ota aikaa rukoillaksesi niiden puolesta.
– Käytä aikaa rukoillaksesi ja pohtiaksesi elämääsi yllä mainittujen, Periaatteista johdettujen,ajatusten valossa. Kehottaako Jumala sinua tekemään joitakin muutoksia?
– Olisiko jokin muu idea, joka olisi avuksi tässä kohdin?
Lisälukemisto:
– I, Francis, Carlo Carretto (Fount, 1983) – This book gives a taste of Francis speaking to us today, especially on issues of justice.
– Francis as peacemaker, Hugh Beach – a useful pamphlet
– Franciscan Spirituality, Br Ramon (SPCK., 1994) – ch.13, Ecology and Reconciliation
– Third Order TSSF Chronicle (Summer, 2003) Justice and Peace
– The Spark in the Soul. Spirituality and Social Justice, T. Tastard (Darton, Longman and Todd, 1989) – Chapters on Francis, Meister Eckhart, Evelyn Underhill and Thomas Merton. ’How can you believe in God and let things stay as they are?’