10. Noviisitehtävä

Print Friendly, PDF & Email

Kolmannen sääntökunnan, pyhän Franciscuksen yhteisön noviisitehtävät

Fransiskaanina eläminen: Ilo

Mieti:

1. Miten määrittelet ’ilon’? Mikä saa sinut iloiseksi?

Periaatteista: Kolmas tunnusmerkki – Ilo. Tertiäärit iloitsevat aina Herrassa ja heijastavat elämässään jumalallisen ilon suloisuutta ja kauneutta. He muistavat seuraavansa Ihmisen Poikaa, joka söi ja joi, rakasti lintuja ja kukkia, siunasi pieniä lapsia, oli publikaanien ja syntisten ystävä ja istui sekä rikkaiden että köyhien pöydissä. Tertiäärit hupailevat ja nauravat, iloitsevat Jumalan maailmasta, sen kauneudesta ja elävistä olennoista eivätkä pidä mitään merkityksettömänä tai epäpuhtaana. He tulevat toimeen kaikkien kanssa, ovat valmiita lohduttamaan murheellisia ja tuomaan iloa muiden elämään. He kantavat sisällään rauhaa ja onnellisuutta, jotka muut voivat aistia, vaikka eivät tietäisikään niiden lähdettä. Tämä ilo on jumalallinen lahja, joka saa alkunsa yhteydestä Jumalaan Kristuksessa. Se on aina olemassa, jopa synkkinä ja vaikeina aikoina. Ilo antaa riemullista rohkeutta pettymyksissä, sisäistä tyyneyttä ja luottamusta sairauksien ja kärsimysten keskellä. Joilla tämä ilo on, voivat iloita heikkoudessa, loukkauksissa, vastoinkäymisissä ja vainoissa Kristuksen tähden. Kun he ovat heikkoja, silloin he ovat vahvoja. Tertiääreille ominaiset tunnusmerkit nöyryys, rakkaus ja ilo ovat kaikki Jumalan armolahjoja. Ihminen ei voi koskaan saavuttaa niitä omin ponnistuksin.
Ne ovat Pyhän Hengen lahjoja. Kristuksen tarkoitus on tehdä ihmeitä niiden ihmisten kautta, jotka suostuvat Jumalan tyhjentäminä antautumaan hänelle. Silloin he tulevat armon kanaviksi, joiden kautta Kristuksen voimallinen työ tulee toteutumaan.

Meillä on tapana yhdistää ilo voimakkaan onnellisuuden aikoihin rakkaittemme kanssa, erityisesti juhlahetkiin omassa elämässämme tai muiden, tai vain yksinkertaisesti Jumalan luomistyön nauttimisen kokemuksiin.

Nämä huippukohdat ovat suuria Jumalan lahjoja, ne innoittavat meitä kiitokseen ja ylistykseen. Kuitenkaan ne eivät ole elämämme päivittäisiä kokemuksia.

Tästä huolimatta, kuten 1. Pietarinkirjeessä muistutetaan, mitä elämässämme tapahtuukaan, meillä on kuitenkin syytä kiitokseen ja ylistykseen: Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä! Suuressa laupeudessaan hän on synnyttänyt meidät uuteen elämään ja antanut meille elävän toivon herättämällä Jeesuksen Kristuksen kuolleista. Häneltä me saamme perinnön, joka ei turmellu, ei tahraannu eikä kuihdu. Se on varattuna teille taivaissa, ja voimallaan Jumala varjelee teidät uskossa, niin että te saavutatte pelastuksen, joka on valmiina saatettavaksi ilmi lopunaikana. Siksi te riemuitsette, vaikka nyt jouduttekin jonkin aikaa kärsimään monenlaisissa koettelemuksissa. Kultakin koetellaan tulessa, ja onhan teidän uskonne paljon arvokkaampaa kuin katoava kulta. Koettelemuksissa teidän uskonne todetaan aidoksi, ja siitä koituu Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä ylistystä, kirkkautta ja kunniaa.
Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette häntä nyt näe, ja te riemuitsette sanoin kuvaamattoman, kirkastuneen ilon vallassa, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.

Eräs ajatuksia herättävä kohta “Pyhän Fransiscuksen kukkasissa” on Pyhä Fransiscus kertomassa Veli Leolle mikä synnyttää täydellisen ilon (luku 7).

Kun he kävelevät yhdessä, Fransiscus alkaa mainita monia hyviä asioita, joita veljet voisivat tehdä – olla esimerkkejä pyhyydestä, antaa näkö sokealle, tuntea, mitä muilla on sydämellään, saarnata niin hartaasti, että kaikki epäuskoiset tulevat uskoon. Hän päättää jokaisen asian sanomalla “tämä ei ole täydellistä iloa”.

Hetken päästä Veli Leo,hämmentyneenä tästä kaikesta kysyy: “missä on täydellinen ilo?”
Pyhä Fransiscus vastaa, että jos he saapuisivat Portiunculaan sateesta likomärkinä, kylmissään, mutaisina ja nälkäisinä; mutta portinvartija ei tunnistaisi heitä eikä suostuisi päästämään sisään; he odottaisivat valittamatta ja koputtaisivat uudestaan; silloin portinvartija suuttuisi heille, huutaisi ja ajaisi pois; he kestäisivät tämän kaiken kärsivällisesti ja iloisesti – tämä on täydellistä iloa!

Tämä saattaa kuulostaa oudolta, mutta avain on Fransiscuksen selityksessä. He voisivat ottaa vastaan Pyhän Hengen lahjan: “itsensä voittaminen ja suostuminen kärsimyksiin, loukkauksiin, nöyryytyksiin ja koettelemuksiin rakkaudesta Kristukseen.”
Siksi Paavali sanoo: “Minä taas en ikinä tahdo kerskailla mistään muusta kuin meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen rististä.”

Mieti:
2. Mitä ajattelet tästä kertomuksesta? Onko kärsimys itsessään hyvä asia?

Varhaisen Kirkon kuvauksissa ilo ja vaino mainitaan usein yhdessä (katso esimerkiksi 2. Kor. 8:2, Apt. 5:41), mutta ilo ei välttämättä seuraa kärsimyksestä tai vainosta – pitää olla kuuliaisuuden asenne Jumalaa kohtaan, riippuvuus Jumalasta.

Periaatteiden kohta näyttää tämän selvästi – ilo, joka kärsivällisesti kestää, on lahja Jumalalta. Ilo on seurausta elämästä, joka antautuu Hänelle. Ihminen tunnistaa Jumalan voiman, joka antaa voiman kestää meidän heikkouttamme (katso 2 Kor. 12:10).

Mieti:
3. Voitko ajatella tilannetta, jossa sinä olet löytänyt ilon seuratessasi Jumalan tahtoa, uhrauksessatai kärsimyksessä (tuona aikana, tai taaksepäin katsoen jälkikäteen)?
Mikä oli asenteesi Jumalaa kohtaan tuona aikana?

4. Vaikuttavatko nämä asenteet ja arvot jokapäiväiseen elämääsi, kun et kohtaa kyseisiä haasteita?
Miksi/Miksi ei?
Mikä saa meidät jatkamaan läpi pettymysten, läpi raastavan surun tuskan, läpi yksinäisyyden, läpiepäonnistumisen?

Ensinnäkin varmuus, että Jumala rakastaa meitä enemmän kuin me osaamme kuvitella. Hän rakastaa meitä, kun me tunnemme itsemme täydellisesti ei-rakastettaviksi, jopa silloin kun me yritämme paeta Häntä.

Raamattu sanoo: “Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, eimikään nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotuvoi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidänHerrassamme. (Room. 8:38-39).

Onneksi tämä rakkaus ei perustu siihen, mitä me olemme tehneet (me vain teemme väärin) tai siihen, miltä meistä tuntuu (mikä taipuvainen muuttumaan), vaan Jumalan muuttumattomaan luontoon ja siihen, mitä Hän on tehnyt meille. ”Juuri siinä Jumalan rakkaus ilmestyi meidän keskuuteemme, että hän lähetti ainoan Poikansa maailmaan, antamaan meille elämän. Siinä on rakkaus — ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. (1 Joh. 4:9-10)

Toiseksi, kun meistä tuntuu, että maailma on hajoamassa ympärillämme (erityisesti silloin kun meidän täytyy katsoa jonkun meille rakkaan kärsimystä ja tunnemme kykenemättömiksi auttamaan) me voimme riippua toivossa, että tämä epätäydellinen ja syntinen maailma ei ole kaikki mitä on edessä päin.

Sen sijaan me voimme katsoa eteenpäin aikaan ja paikkaan, kun “hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” (Ilm. 21:4).

Emme ehkä tunne iloisuutta, onnea tai hilpeyttä sanojen suosituissa merkityksissä, mutta takertumalla Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa tällä tavalla me voimme jatkaa ja antaa Jumalan tuottaa meissä taustalla olevaa varmuutta ja ilon rauhallisuutta vaikeina aikoina.

Mieti:
5. Miten suhtaudut ajatuksiin, joita tuossa edellä kerrotaan?

6. Mikä saa sinut jatkamaan vaikeina aikoina?

7. Tietenkään kaikki ajat eivät ole vaikeita! Joskus ilon ja onnen tunteet voivat olla pinnalla elämässämme ja kuplivat ylistykseen.

Katso kohtaa yksi periaatteissa, yllä.
Mikä sinua ilahduttaa? Mistä sinä kiität ja ylistät Jumala?

Toimi:
Keskustele noviisiohjaajasi kanssa mikä seuraavista voisi olla asianmukaista ottaa tehtäväksi ennenseuraavaa kokoontumista:
– Mietiskele ilon teemaa.
– Mihin suuntaan ilo voisi suuntautua sinun elämässäsi ja niiden, jotka ovat sinun ympärilläsi?
– Voiko iloa vaalia ja jakaa toisille?
– Voisit merkitä lyhyesti muistiin päiväkirjaasi ajatuksiasi.
– Käytä konkordanssisanakirjaa ja etsi ’iloita/ylistää’ Raamatussa.
– Miksi ihmisiä kuvaillaan iloisiksi ja miten he ilmaisevat iloaan?
– Lue kappaleita Fransiscuksen elämästä, Fransiscuksen kukkasista tai Jumalallisuuden tajusta. Voisitko kuvailla Fransiscusta iloiseksi ihmiseksi? Miksi/Miksi ei?
– Ehkä on muitakin ideoita, jotka ovat hyödyllisiä?

Lue lisää:

– What’s so Amazing About Grace? Philip Yancey – A readable book, drawing on lots of anecdotes and stories, considering what grace is and why Christians don’t always show it!
– Jacopone, Brother Ramon (Collins Flame, 1990) – This account of Jacapone, an early Friar, reads like a novel, but tells the true story of his journey into joyous union with God, amidst the dramatic events of his life and times.
– God of Surprises, Gerard Hughes
– Surprised by Joy, C S Lewis
– Sunrise of Wonder, Michael Mayne