Lehtikirjoituksia

Print Friendly, PDF & Email

Sinapinsiemen lehdessä 2/2015

Matti Kristola: Yksinkertaista elämää etsimässä

Fransiskus Assisilaisen elämän yksi puhutteleva piirre on se, kuinka hän meni kihloihin Rouva Köyhyyden kanssa. Hänelle se merkitsi sitä, että hän luopui rikkaan isänsä kauppiaan perinnöstä, ja eli kerjäämällä ja työtä tekemällä iloisessa köyhyydessä. Köyhyyden iloinen puoli näkyy siinä, että silloin on vapaa sellaisista sidoksista ja velvollisuuksista, jota omistaminen ja raha tuovat mukanaan.

Suhteessa rahaan voi olla kaksi äärimmäistä elämäntapaa. Ensimmäinen on se, että lähtee köyhyyden tielle. Silloin luopuu omastaan ja tekee elämässä sellaisia valintoja, jotka vähentävät rahan merkitystä elämässä. Toinen ääripää on se, että pyrkii kaikin keinoin maksimoimaan voittonsa ja omaisuutensa. Silloin raha ja omaisuus ovat elämän keskeinen ja tärkein asia. Käytännössä me ihmiset elämme tämän janan keskivälillä, kukin omassa kohdassamme elämäntilanteesta ja arvoistamme riippuen.

Suomessa toimii fransiskaaninen kolmas sääntökunta, joka on osa suurempaa fransiskaanista yhteisöä. Se niveltyy Anglikaanisen kirkon kautta maailmanlaajaksi yhteisöksi. Tämän sääntökunnan yhtenä tavoitteena on pyrkiä yksinkertaiseen elämään. Siinä ei siis puhuta suoraan köyhyydestä, vaan yksinkertaisuudesta, selkeydestä. Sääntökunnan periaatteissa sanotaan näin: ”Vaikka tertiääreillä on omaisuutta ja he ansaitsevat rahaa elättääkseen itsensä ja perheensä, he osoittavat olevansa Kristuksen ja Pyhän Fransiskuksen todellisia seuraajia elämällä yksinkertaisesti ja jakamalla omastaan toisten kanssa. He ymmärtävät, että jotkut jäsenet saattavat Pyhän Fransiskuksen seuraajina tulla kutsutuiksi elämään äärimmäisessä yksinkertaisuudessa. Kaikki sitoutuvat kuitenkin välttämään ylellisyyttä ja tuhlaamista. Kaikki meitä he omistavat on heille uskottu Jumalan käyttöä varten.”

Suhde omaisuuteen ja rahaan on haasteellinen ja vaikeakin kysymys. Mehän elämme yhteiskunnassa, jossa monia eri asioita mitataan juuri rahan kautta. Mikä on siis minun suhteeni omaisuuteen? Ajattelen, että yksinkertaisuuden etsiminen liittyy juuri asenteeseeni rahaan. Onko se minulle väline vai itseisarvo? Juuri tässä kysymyksessä näkyy se, sitooko omistaminen minua vai vapauttaako se minut kiittämään Jumalaa kaikesta siitä hyvästä, mitä olen saanut? Sanoohan Vapahtaja näinkin: ”Te ette voi palvella sekä Jumalaa että mammonaa.” (Luuk.16:13) Fransiskus koki syvästi sen, että kaikki mitä hänellä on, on lainassa ja Jumalalta saatua. Hänellä on seuraava rukous:

”Herrani, olen kokonaan sinun. Sinä tiedät hyvin, ettei minulla ole muuta kuin kaapu ja köysi ja housut. Ja nämä kolmekin ovat sinun. Mitä siis voin tarjota tai antaa sinun valtasuuruudellesi?”

Eli olisiko näin: omistimme sitten paljon tai vähän, olemmepa mielestämme rikkaita tai köyhiä, niin asenne omaisuuteen on tärkeä! Tertiääri-säännössä on myös tämä ajatus, että tulee opetella jakamaan omastaan. Se on hyvä mittari myös omaan asenteeseeni: onko minun helppoa vai vaikeaa luopua jostain omastani? Aivan konkreettisia vinkkejä annetaan tähän. Tee kotonasi puhdistussiivous. Voisitko luopua niistä tavaroista, joita et tarvitse tai käytä? Tai jopa sellaisista, joista pidät? Ehkä toinen perheenjäsen, ystävä, seurakunnan ihminen tai kirpputori voisi iloita ja hyötyä niistä enemmän? Antamalla ja jakamalla omastaan voi lievittää joskus toisen hätää, sillä köyhyys itsessään on ihmiselle onnettomuus. Ja köyhiä löytyy täältä Suomesta läheltämme, puhumattakaan maailmasta, jossa köyhyys näyttäytyy vielä aivan eri mittaluokassa.

Fransiskuksen elämän esimerkki ravistelee siis meidän asennettamme omaisuuteen. Olisinko valmis jakamaan omastani, huomaanko, että kaikki mitä minulla on, on itse asiassa lainassa eikä se ole minun omaani. Kaikki on Jumalan. Monet ihmiset elävät fransiskaanista elämää, eivätkä he sitä sen kummemmin ajattele tai tiedä. Mutta sääntökunta antaa sanoja, vinkkejä, esimerkkejä ja ajatuksia siitä, kuinka oman elämän iloissa ja suruissa voi etsiä yksinkertaista elämää. Ja sitä myös monesti kaipaa ja tarvitsee, kun elämä on nykyisin niin monimutkaista ja moniulotteista.
Psalmissa 49 sanotaan: ”Älä kadehdi, kun joku rikastuu, kun hän kartuttaa talonsa omaisuutta. Kuollessaan hän ei ota mukaansa mitään, hänen omaisuutensa ei seuraa häntä hautaan.” (Ps.49:17,18)

Kirjoittaja on Sinapinsiemen kummisihteeri, pastori Lapuan hiippakunnassa ja fransiskaanisen kolmannen sääntökunnan jäsen.

Katri Kuusikallio: Sana tertiääreistä

Tertiäärit pyrkivät pysymään vapaina kaikista sidoksista varallisuuteen olemalla kaiken aikaa tietoisia maailman köyhyydestä ja sen vaatimuksista heihin.

Ensimmäisten fransiskaanien aikaan uusi, rahaan perustuva talousjärjestelmä valtasi yhteiskunnan. Fransiskaanit vastustivat sitä näkyvästi, koska se asetti ihmiset entistä eriarvoisempiin asemiin ja jätti toiset aivan tyhjän päälle. Fransiskaanit asettuivat huonosta asemasta kärsivien puolelle. Valtaapitävät eivät heistä välittäneet. Fransiskaanien mukaan kaikki aineellinen ja henkinen hyvä tulee lahjana Jumalalta ja se pitää jakaa eteenpäin, laittaa kiertoon.

Nykyajan fransiskaanisen kolmannen sääntökunnan jäsenet, tertiäärit, seuraavat Kristusta Franciscuksen innoittamana, rukouksella, opiskelulla ja työllä. Sääntökunta koostuu niistä, jotka arkisissa ammateissa toimiessaan tuntevat kutsumusta pyhittää elämänsä fransiskaaniselle säännölle ja elämänlupauksille.

Liittymistä kolmanteen sääntökuntaan edeltää monta vaihetta, tehtäviä ja harkinta-aika. Elämä tertiäärinä ei ole pikajuoksu, vaan loppuelämän maraton, ei elämyksiä, vaan kuuliaisuutta. Käytännössä jokainen jäsen osallistuu ryhmänsä tapaamisiin, rukoilee päivittäin toisten jäsenten ja ajankohtaisten aiheiden puolesta, lukee päivän periaatteen, käy hengellisessä ohjauksessa ja seuraa elämänsääntöä.

Elämänsäännön osa-alueisiin, pyhä ehtoollinen, katumus, säännöllinen rukous, itsensä kieltäminen, retriitti, lukeminen ja opiskelu, yksinkertainen elämä, työ palvelun tienä ja kuuliaisuus, liittyen tehdään lupaukset, miten niitä toteutaan omassa elämässä.

Minulle, kuten monelle muullekin suuri kysymys ryhmään liittyessä oli elämänsääntö: tuleeko siitä pakko, kahle? Päinvastoin, elämänsäännön tarkoitus ei ole ahdistaa, vaan vapauttaa ja ohjata kesittymään niihin teemoihin, joihin Jumala kulloinkin kutsuu. Ryhmän jokainen jäsen toimii omassa ympäristössään. Tapaamiset ja keskustelu antaa yhteisön tuen, jakamis- ja peilauspinnan. Pappina halusin kuulua hengelliseen yhteisöön jäsenenä, eri tavoin kuin siihen yhteisöön, missä palvelin seurakuntaani.

Tertiäärien tavoite on levittää rauhan, rakkauden ja sovinnon henkeä. Minuun teki suuren vaikutuksen ensimmäisellä matkallani anglikaaniseen Hilfieldin fransiskaaniveljistöön tapa, miten siellä on onnistuttu yhdistämään sekä vahva rukous että yhteiskunnallinen toiminta. Säännöllinen hartauselämä on hedelmällisessä vuorovaikutuksessa maailman todellisten kysymysten kanssa: uskontodialogin, ilmastonmuutoksen, luonnonmukaisen elämän, köyhien auttamisen, ihmisoikeuskysymysten, rauhanmarssien ja mielenosoitusten. Ilo ja huumori myös näkyvät. Tertiäärit hupailevat ja nauravat, iloitsevat Jumalan maailmasta.

Monella oli ryhmään tullessa tunne, että tuohan on jo minulle tuttua. Itselleni fransiskaanisuuden ydin on tiivistynyt pitkään elämän yksinkertaistamiseen. Rukouksesta on tullut todellinen, alati syvenevä osa arkeani. Siitä lähtevä toiminta on johtanut tertitäärimieheni kanssa arkisten valintojen lisäksi mm sijaisvanhemmuuteen ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä selviytymisen kirjan toimittamiseen. Tertiääreille on ominaista paremminkin sellainen anteliaisuus, joka antaa kaiken, kuin köyhyyden arvostaminen itsessään. Sitten tuli kutsu lähetystyöhön Tansaniaan. Samalla konkreettisesti luovuimme suurimmasta osasta tavaroitamme. Otimme mukaamme aivan välttämättömimmän.

Elämä fransiskaanina on uskon kilvoittelua, vaellus. Lempipsalmini sanoin: Onnellisia ne, jotka saavat voimansa sinusta, ne jotka kaipaavat pyhälle matkalle. Kun he kulkevat vedettömässä laaksossa, sinne puhkeaa virvoittava lähde, ja sade antaa heille siunauksensa. Askel askeleelta heidän voimansa kasvaa ja he saapuvat Siionin Jumalan eteen. Ps 84: 6-8.

(Lainaukset ovat kolmannen sääntökunnan periaatteista.)

Kirjoittaja on pappi, lähetystyöntekijä ja fransiskaanisen kolmannen sääntökunnan jäsen.